sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Helsinki Ink

No yllätystatuointeja tuli.

Oltiin kahden Tomin kanssa, kun Salha päätyi lueskelemaan pääsykokeisiin, mikä toki kuulostaa paljon järkevämmältä kun spontaanien, koko elämän kestävien kuvien hankkiminen hätäisellä pohdinnalla. Oltiin paikalla muutamaa minuuttia ennen ovien avaamista kahdeltatoista ja puoli kuuteen asti me siellä viihdyttiin. Inkkiä ennen käytiin töhisemässä Valtterin kirpputorilla ja olihan siellä taas järkyttävän paljon ihmisiä, niin että ahdisti tosissaan - onneksi, voi onneksi ei ollut krapula! Kirpparilta ei sitten löytynytkään mitään muuta niiden tuhansien ihmisten lisäksi, paitsi yksi outo mies, joku rupesi juttelemaan ja kyselemään mitä mulle kuuluu. Ei suomalaiset juttele toisilleen tolla lailla, hirveän omituista! Selvisin kuitenkin tyrmistyksestäni ja meinasin haljeta riemusta kun kirpparin kahviossa oivalsin, että voisin ehkä syödä korvapuusteja ja söinkin hyvällä ilolla. Vallilasta karautettiin auto parkkiin Oopperalle ja matkattiin raitiovaunulla ja metrolla Ruoholahteen ja käppäiltiin loppumatka. Rahaa oli tietenkin liian vähän mukana, mutten oikein tiennyt, mitä odottaa koko tapahtumalta, muuta kuin naapuritapahtumassa (Helsinki Vintagessa) tarjoiltavia vohveleita, joita en voisi syödä. Ensin pyörittiin orpona siellä ympyrää ja ujosti selailtiin tekijöiden portfolioita, mutta onneksi lopulta rohkaistuttiin molemmat ja nyt mulla on kivasti ankkuri selässä pikaisen facebook-gallupin jäljiltä, jossa kaikki kolme ääntä sai ankkuri vaihtoehtojen ollessa edellisen lisäksi päärynä ja avaruussukkula.

Sain mukaani ton kuvan, jonka mukaan tää tehtiin. Tekijä oli kortissakin ehkä näkyvä Javi Andrade.

Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun vaan pyörin siellä ja mietin, mitä sitä haluaisi, kun kaikkea ei voi ottaa, mikä on kyllä suoranainen tragedia. Päätin varmaan kuusi kertaa jotain ja kahdenkymmenen sekunnin päästä muutin mieleni. Mutta täytyyhän joka tytöllä yksi ankkuri olla, eiks?

Tässä tuore, kertaalleen pesty ja jo kudosnesteitä tihkuva kuva, jee! Näkyy myös vilaus mun  ekaa leimaa Maijaa.

Tomi menikin vähän villimällä linjalla ja meinasi ensin ottaa hämähäkin keskelle eteen kaulaan, mutta päätyikin ottamaan vain silmäpilven leukaan, mikä kirvoitti Salhalta kommentin 'Täh?!! Hyyi'. Jotenkin tuo kaulaan tai päähän tatuoimisen idea tuntui myös musta selkäpiitä karmivalta, koska hitto se varmaan sattuu..! Siinä vaiheessa, kun Tomia alettiin väritellä, alkoi jengi pysähdellä varsin samanlaisista ajatuksista kertova ilme kasvoillaan, enkä siis yhtään ihmettele, se näytti jotenkin superepämukavalta hommalta ja lähelle leukaluita päästessä alkoi varpaat edessäni kipristellä siihen malliin, että makiaa teki. Vieressä istuvan ja tatuoivan tytön ilmeet oli myös melko ilmiömäisiä, ei tainnut kyynärpään lähistökään olla kivaa kohtaa ottaa leimaa.

Tää leidi oli Lola García ja hän sai työskennellä ihanan ergonomisessa työasennossa ton Tomin alaleuan kanssa.


Hullu mies toi Tomi! No ei, tosta tuli pirun hieno ja tosta ku saa vielä noi vaaleemmatkin värit näkymään, kun lakkaa punottamasta, niin avot!

Oli kyllä hienoa katsoa, kun Tomia tatuoitaessa veri ja/tai ylimääränen väri vaan valui pitkin leukaa, mutta sitä kuvaa en kyllä kehtaa laittaa, tärähti meinaan niin komiasti, kun luuri kourassa jännittyneenä sihtailin ja olisihan se vähän ehkä horror-matskua, jos joku vaikka vasta harkitsisi ensimmäisen tatuoinnin ottamista. Yllätyin omasta kuvastani siitä, ettei sen naputtelu ollutkaan niin kamalan tuntuista, kun ennalta totta kai ehdin ainakin puolen tunnin ajan pelätä. Nyt voi jotenkin kevyemmällä mielellä odotella huhtikuun loppua ja koipireiden loppuunsaattamista.

Jee uusia tatuointeja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro joku juttu!